PERHE

koti2009.jpgPerheemme asuu Keski-Suomessa Jyväskylän Tikkakoskella. Sansan lisäksi omistan puolet valkkariuros Welmusta, joka on saksantuonti ja asuu toisen omistajansa Mian luona Oulussa. Elämäni koira Nelli, Elsan äiti ja Sansan isomummo, muutti sateenkaarisillan toiselle puolelle huhtikuussa 2018 ja nivelvaivat veivät Elsan lopulta äitinsä luo marraskuussa 2020.

Minulla itselläni on "heppatyttötausta" ja hevosten lisäksi kissat kuuluivat lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Ennen valkkareita minulla oli saksanpaimenkoiratyttö Danja (Sol'rein Danja). Olen ammatiltani eläinlääkäri ja työpaikkani on Viitaniemen Eläinlääkäriasema Jyväskylässä.

Valkoiseenpaimenkoiraan rotuna tutustuin vuonna 2006, kun Nelli-vauhtityttö muutti perheeseemme. Sen jälkeen olen saanut perehtyä tähän valloittavaan rotuun paitsi Nellin, Elsan ja lukuisten "valkoisten ystävien", niin myös yhdistystoiminnan kautta. Vuoden 2007 olin mukana Suomen Valkoinenpaimenkoira ry:ssä hallituksen varajäsenenä ja vuosina 2008-2011 varsinaisena jäsenenä, joista vuoden 2009 toimin myös hallituksen varapuheenjohtajana. Vuodet 2012-2015 olin jäsenenä Suomen Valkoinenpaimenkoira ry:n jalostustoimikunnassa. Kasvattajan peruskurssin olen suorittanut tammikuussa 2008, jalostusneuvojan peruskurssin huhtikuussa 2009 ja jalostusneuvojan jatkokurssin vuotta myöhemmin huhtikuussa 2010. Olen allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ja Suomen Valkoinenpaimenkoira ry:n lisäksi olen SuKoKa ry:n (Suomen koirankasvattajat) jäsen. Kennelnimen Gentle Miracle's sain heinäkuussa 2009.

elsa_maarit_nelli_020213_2.jpg

Elsan ja Nellin kanssa tammikuussa 2013

Koirat ovat olleet minulle aina ensisijaisesti perheenjäseniä, jotka ovat kulkeneet mukanani lähes kaikkialla, myös töissä. Nellin ja Elsan kanssa varsinainen harrastuspuoli jäi lähinnä näyttelyissä käymiseen ja "kotitottikseen", mutta tärkein osa koirien kanssa olemisessa ja elämisessä on aina ollut lenkkeily metsissä ja muu yhdessä touhuaminen. Nyt Sansan kanssa olen sitten löytänyt jo aikaa aktiivisempaan harrastamiseen, ja Sansa on osoittautunut oikein kivaksi ja innokkaaksi treenikaveriksi. Kesällä 2021 suoritimme BH-kokeen hyväksytysti ja kävimme lähinnä koekokemusta saadaksemme kolmessa toko-kokeessa ansaiten TK1-koulutustunnuksen. Varsinaiseksi "omaksi" lajiksi valikoitui hiljalleen pk-jälki, ja ensimmäiseen kokeeseen siinä lajissa päästiin syksyllä 2022 (287 pistettä ja JK1). Jälkihommia on tarkoitus Sansan kanssa jatkaa edelleenkin, ja ehkäpä yritämme saada vielä sen muotovalion tittelistä puuttuvan yhden sertinkin.

Näyttelyistä innostuin enemmän aikanaan oikestaan Nellin menestyksen myötä; kun ensimmäinen serti kehistä saatiin niin ajattelin, että kyllähän tytöstä nyt valio varmasti tehdään! Ja niinpä kesällä 2008 Nellistä tuli Suomen Muotovalio, vuonna 2010 Viron ja Ruotsin muotovalio ja vuonna 2011 Tanskan ja Pohjoismaiden Muotovalio. Nellillä on myös tittelit Juniorivoittaja 2006, Helsinki Winner 2010, Helsinki Veteran Winner 2015, Voittaja 2015 ja Veteraanivoittaja 2015! ♥ Elsa saavutti myös Suomen ja Ruotsin Muotovalion tittelit kesällä 2014.

Nellillä on ollut kaksi pentuetta; GM's A-pentue vuonna 2009 ja GM's B-pentue vuonna 2012. Vuonna 2015 syntyi Nellin tyttärelle Nukalle (GM's August Fantasy) GM's C-pentue, joka hoidettiin yhteistyössä Nukan omistajien kanssa. C-pentueesta sijoitukseen jäi Taika (GM's Completely Magic), ja Taikalta sain GM's D-pentueen vuonna 2019. Taikan tyttäristä toinen, Sansa, jäi sitten kotiin minulle kaveriksi.

Kasvatustyöni on ollut hyvin pienimuotoista eikä siitä ole tarkoitus sen "suurempaa" tehdäkään; minulle siinä tärkeintä ja antoisinta on pentujen kasvun ja kehityksen seuraaminen ensin täällä kotona ennen luovutusikää ja sitten myöhemmin maailmalla niiden ollessa omissa kodeissaan. Haluan (ja onnekseni olen saanut) olla tiiviisti mukana kasvattieni ja niiden omistajien elämässä, niin iloissa kuin suruissakin. Kasvateillani on aivan parhaat mahdolliset kodit ja siitä olen äärimmäisen onnellinen.

Keväällä 2023 perheeseemme muutti pitkän harkinnan jälkeen käyttölinjainen saksanpaimenkoiratyttö Vilda (Paimenpellon Bikku Myy). Omat ajatukseni ja näkemykseni valkoisestapaimenkoirasta alkoivat olla niin erilaisia kuin mihin rotu mielestäni on alkanut painottua, että päädyin "palaamaan alkuun" eli kantarotu saksanpaimenkoiraan, ainakin tämän yhden neidin verran. Katsotaan sitten mihin tästä vielä edetään, mutta toistaiseksi nautin harrastamisesta Sansan ja Vildan kanssa ilman sen suurempia suunnitelmia jatkaa kasvatusta.

Kiitos Heidi (kennel Paimenpellon) että sain tämän mahdollisuuden tarjota kodin tälle huikean mukavalle tyttöselle!