Elsa oli Nellin ja Luckyn pentueeseen viimeisenä syntynyt Beige tyttö, jonka päätin pitää sen ollessa vain 3 päivän ikäinen. Tästä tummapigmenttisestä pikkupennusta kasvoi Nelli-äitinsä rinnalla kaunis ja herttainen tyttönen, jolle tärkeintä oli oma lauma, niin oman perheen ihmiset kuin koiratkin, ensin Nelli ja myöhemmin Sansa. Sillä oli varsin voimakas vahtivietti ja se oli omista epävarmuuksistaan huolimatta luotettava ja helppo koira, jonka kanssa käytiin näyttelyissä kahden maan muotovalion arvon verran ja matkusteltin ulkomaillakin aina Italian Toscanaa myöten.

Elsan heikko kohta oli luusto. Sillä oli jo 2-vuotiaana spondyloosin alkua ja 5-vuotiaana havaittiin ensimmäiset merkit polvien nivelrikosta. Muita sairauksia sillä ei sitten koskaan ollutkaan yhtä hotspot-tulehdusta lukuunottamatta, ja maha sillä oli terästä. Onneksi oli, sillä elämänsä viimeiset 2 vuotta Elsa joutui syömään jatkuvasti kipulääkkeitä pysyäkseen suhteellisen oireettomana. Lopulta oli pakko todeta, että lääkitykset eivät enää pitäneet kipuja poissa.

Kiitos Elsa näistä vuosista, tassunjälkesi ovat syvällä, syvällä sydämessäni... ♥︎

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän.