SEITSEMÄS VIIKKO

reuna.jpg

Viimeinen yhteinen viikkomme kaikkien pentujen kanssa sujui mukavissa merkeissä. Viikon aluksi maisteltiin uutta matolääkettä, Flubenol-purutabletteja. Ne olikin helppo antaa pennuille, jotka söivät ne kädestä kuin herkkupalat konsanaan. Samaa herkkua otettiinkin sitten kolmena päivänä peräkkäin! :-)


010712_1.jpg

Tämän viimeisen viikon olin varannut aika tarkkaan "itselleni ja pennuille", vieraita ei enää käynyt yhtä paljon. Käytiin pienemmällä porukalla takametsässä, oltiin paljon yksittäin Nellin kanssa etupihalla ja valokuvia arvatenkin otettiin PALJON. 
Pennut leikkivät ja painivat ja "leikkitappelivat" lähes tauotta, tai siltä minusta ainakin tuntui! Tosin sitten välillä oli kuin joku olisi painanut OFF-nappulaa ja saman tien koko porukka oli sikeässä unessa. Lapset eivät enää ihan niin paljoa viihtyneet pentujen seassa; terävääkin terävämmät naskalihampaat kyllä tekivät kipeää!
Pentujen viimeisen viikon "oppeihin" kuului myös pienet huoltotyöt; kynsiä leikattiin ja turkkia harjattiin, ja kaikkein likaisimpia kohtia pestiinkin.
Nelli, meidän pallohullu äitikoiramme, opetti parhaansa mukaan vuorotellen kaikille miten erilaisilla palloilla leikitään. Paras oli varmasti Nellin mielestä jalkapallo, se kun ei mahtunut pentujen suuhun ollenkaan!
050712_1.jpgNelli leikittää neiti Punaista 5.7.12

050712_2.jpg

Palloleikkejä neiti Violetin ja Nellin tyyliin 5.7.12

050712_3.jpg

Ja edelleen palloleikkejä, nyt Sinisen pojan kanssa

Viikon lopulla alkoi sitten hiljalleen pieni haikeus hiipiä kasvattajan mieleen; nyt tämä pentukesä alkaisi kohta sitten olla koko porukalla ohi! Tällä kertaa tosin kotiin oli jäämässä yksi tyttö, joten pentuelämä tulisi kyllä jatkumaan meillä vielä vaikka muut lapset pesästä pois lentäisivätkin. Se hiukan lohdutti.
Niin sitten pennut täyttivät 7 viikkoa ja ensimmäiset lähtivät uusiin koteihinsa. Omistajilla oli mieli täynnä odotuksia ja toiveita, kenties hiukan jännitystäkin kun uusi perheenjäsen oli tulossa mukaan arkea vauhdittamaan. Pennuille oli mietitty kutsumanimet ja ostettu ensimmäist pentupannat, kuten asiaan kuuluu. :-) Tässä vielä kerran pennut "potreteissa", nyt 7 viikon ikäisinä juoksemassa pois synnyinkodista kohti suurta maailmaa:
musta_7vk.jpgsininen_7vk.jpg
ruskea_7vk.jpgvihrea_7vk.jpg






























punainen_7vk.jpgvaaleanpunainen_7vk.jpg



beige_7vk.jpgoranssi_7vk.jpg


Uuteen kotiinsa lähti myös neiti Violetti, Gentle Miracle's Beloved One, jolle omistajansa Tanja oli antanut ihanan nimen Senna. Senna lähti iloisena ja reippaana, katraan suurimpana pentuna. Senna ei kuitenkaan ehtinyt olla Tanjan perheen luona kuin 2 yötä, kun sain järkyttävän suruviestin. Senna oli aamulla 9.7. nukkuessaan lentänyt pienten koirien taivaaseen. :'-(
violetti_7vk.jpg

Elämä on joskus niin julmaa, että sitä ei voi järjellä ymmärtää. Miten terve ja reipas, hyvin kasvanut pentu voi vai kuolla nukkuessaan oltuaan vain muutama tunti sitten reippaana ulkona? 
Sennalle on tehty ruumiinavaus Evirassa. jossa ei löytynyt mitään poikkeavaa Sennan rakenteessa tai elimissä. Myöskään tarkemmissa histologisissa ja bakteriologisissa tutkimuksissa ei normaalista poikkeavaa löytynyt. Sennan kuolinsyyksi patologin raportissa jäikin sitten "äkillinen sydämen toiminnan vajaus". :-(
Olen niin kovin kovin pahoillani erityisesti Tanjan perheen puolesta; tämän ei todellakaan pitänyt päättyä näin.
senna_050712.jpg

SENNAN MUISTOLLE 

Kun suru ja kaipaus on liian suuri 
ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi 
muistele silloin niitä hetkiä 
jotka meillä oli. 
Ne hetket meillä on vieläkin 
sillä muistot eivät katoa. 
Minä olin kanssasi silloin 
ja niin olen nytkin 
sillä minä en katoa. 
Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi Love