PENTUJEN SEITSEMÄS VIIKKO

reuna.jpg

 leikkimassa.jpg

 

Vauhti kiihtyi jälleen päivä päivältä; kauhean ärinän ja murinan säestyksellä pennut painivat lähes kaiken hereilläoloaikansa. Puuhaa keksittiin jos jonkinlaista ja jossain vaiheessa lauma myös hoksasi kaikkien koirien lempihuvin; kuoppien kaivamisen! Niinpä takapihalle alkoi ilmestyä pieniä multakuoppia vähän sinne sun tänne. Multaa ja hiekkaa myös maisteltiin ahkerasti...

Väkeä kävi edelleen tasaiseen tahtiin, joten vieraita ainakin pennut näkivät todella paljon. Kertaakaan en huomannut yhdenkään niistä arastelevan ihmisiä, vaan aina juostiin suoraan syliin (tai sitten lahkeeseen roikkumaan ;-)).

 

 

leikkimassa2.jpg

Tällä viikolla aloitettiin sitten myös autoilu. Koko porukka takakonttiin virittelemääni koirahäkkiin ja sitten matkaan. Ensimmäisellä kerralla meteli oli kieltämättä alkumatkasta melkoista; jokainen protestoi moista matkantekoa oman temperamenttinsa siivittämin äänivaroin, osa suorastaan kiljuen ja toiset sitten hiukan vaan ynisten. Matkapahoinvointikin iski muutamaan lapsoseen...

...mutta paluumatkalla kaupungista koko väki jo nukkui ja autossa olikin jo täysin hiljaista. Olihan se jännittävää!

Keskiviikkona käytiin eläinlääkäriasemalla tekemässä terveystarkastukset pennuille, myös silmänpohjat tutkittiin (terveet kaikilla).

 

nellinleikki.jpg

Torstaina pennuille tehtiin pentutestit Hanna Heinosen (Koirakeskus Doggie) toimesta. Koko pentue oli hyvin tasainen, reipas, avoin ja autotallitestissäkin toimintakykyinen. Mitään yllätyksiä testissä ei itselleni tullut ilmi; olin ollut pentujen kanssa aamusta iltaan niiden syntymästä lähtien, ja niitä koko ajan seuraamalla olin tullut hyvin pitkälle samaan käsitykseen kustakin lapsukaisesta kuin mitä testi osoitti. Täytyy myöntää; testin jälkeen olin entistä ylpeämpi ja iloisempi pentujen luonteista. :-))

Nelli alkoi viikon kuluessa lopetella imetystä. Muutaman kerran päivässä se saattoi vielä antaa jonkun onnekkaan pennun imeä hetken aikaa, mutta sitten se ilmoitti välillä hellemmin ja välillä napakammin, että nyt riittää, kiitos.

 

viimeimetyksia.jpg

Pentujen luovutus lähestyi, ja pakko oli todeta, että tämä yhteinen aikamme alkoi olla loppumaisillaan. Voi kuinka paljon olinkaan kokenut näiden pikkuisten kanssa tämän parin kuukauden aikana!

Vaikka luopuminen näistä valkeista lapsista tuntui aivan valtavan haikealta, oli jonkinlaisena lohtuna kuitenkin se tosiasia, että jokaista pentua odotti hyvä ja rakastava koti! Olen aivan varma, että jokainen näistä pikkuisista tulee vielä tuottamaan valtavasti iloa ja ikimuistoisia hetkiä uusissa kodeissaan, mutta yhtä varma olen siitä, että aina välillä ne aiheuttavat myös päänvaivaa ja harmaita hiuksia. ;-) Mutta TAATUSTI ne tulevat rakastamaan uusia perheitään koko pienestä koiransydämestään!

reuna.jpg

Mutta vielä oli suuri suru tulossa; Keltaisen pojan oireilu alkoi pahentua. Tutkimusten jälkeen oli pakko luovuttaa, toivoa ei olisi. Niinpä oltiin yhtäkkiä raskaan ja surullisen päätöksen edessä juuri kun elämäniloisen ja luonteeltaan niin temperamenttisen pennun elämä oli vasta alkamaisillaan. Niin epäreilua... :'-(

Nyt saat, pieni rakas "Bolt", leikkiä veljesi kanssa vailla ongelmia siellä missä pienillä koirilla on aina hyvä olla. Meillä on sinua niin valtava ikävä...

bolt.jpg

reuna.jpg 

Ja kiitos teille ihan jokaiselle rakkaalle pennulle; teistä jokainen ehti jättää pienen tassunjälkensä lähtemättömästi sydämeeni. Olkaa reippaita koiria maailmalla!