KUUDES VIIKKO
2.7.
Pentujen elämän kuudes viikko sujui mukavasti leikkien, syöden ja nukkuen. Vauhti kasvoi päivä päivältä, kuten toki kuuluukin tässä vaiheessa pienten elämää. Vierailijoita kävi taas useampana päivänä ja kovasti siinä koitettiin miettiä sitä sopivinta pentua kuhunkin tulevaan omistajaperheeseen. :-)
Pikkuhiljaa pieniä eroavaisuuksia pentujen luonteissa alkoi näkyä, mutta kovin reippaita ja toimeliaita kaikki tuntuivat olevan. Ja puremisen vimma tietysti oli kovaa.
Myös pään ilmeet alkoivat muuttua omannäköisikseen, ja kun osalla korvat jo alkoivat olla eri tavoilla pystyssä tai kärjestään taipuneina, teki se oman "säväyksensä" olemuksiin!
Ensimmäinen pystykorvainen pentu oli sitten Vaaleanpinainen tyttö, jonka korvat pomppasivat ylös puolessa välissä viikkoa.
Onneksi sateisen viikon päiviin mahtui myös poutaa, joten pennut saivat leikkiä ulkona todella paljon. Otin niitä myös yksitellen hiukan uusiin paikkoihin, jotta jokaiselle tulisi myös sitä omaa aikaa.
Ruskea poika nukkumassa
Kuudennen viikon loppua "juhlistettiin"sitten pentujen ensimmäisellä automatkalla! Perjantaina 29.6. pakkasin koko sisarussarjan autoon ja ajelimme Jyväskylään työpaikalleni Viitaniemen Eläinlääkäriasemalle, jossa kollegani Päivi Kallioniemi teki jokaiselle pennulle pentutarkastuksen, kliinisen terveydentilan tarkistuksen.
Pennut olivat automatkasta aluksi aivan ihmeissään ja pari ensimmäistä kilometriä oli mekkala autossa melkoinen. Sen jälkeen yksi toisensa jälkeen luovutti ja kävi makuulle - paitsi Violetti tyttö, joka raivosi lähes perille asti. Mihin kauheaan paikkaan hänet olikaan tuotu! ;-) Positiivista oli, ettei kukaan voinut pahoin tällä ensimmäisellä reissulla. :-)
Beige tyttö Päivin tarkastettavana
Perillä pennut olivat enemmän tai vähemmän autoilusta väsyneitä, ja terveystarkastukset sujuivat mukavasti. Kaikki pennut olivat kliinisesti hyvässä kunnossa; ei napatyriä, häntämutkia, sivuääniä sydämessä eikä muutakaan poikkeavaa. Purennat olivat normaalit myös kaikilla, mutta poikien kivekset vielä eriasteisesti "matkalla", osin kuitenkin jo hyvin tunnettavissa. :-)
Ainoa "takaisku" oli se, että Ruskean pojan mikrosiru ei toiminut tai oli tullut ulos laittamisen jälkeen. Niinpä sille piti laittaa heti uusi siru.
KIITOS PÄIVILLE PENTUJEN TARKASTAMISESTA!!!
Kotimatkalla olikin sitten autossa hiljaista kuin huopatossutehtaassa! Kaikki pennut, jopa neiti Violetti, nukkuivat koko matkan. Olihan se tietysti sen verran jännittävä reissu!
Samana päivänä tulivat postissa myös jo pentujen rekisteritodistukset, joten täytyy sanoa että on Kennelliitto nopea nykyääntässä asiassa! Joskus ennen sai papereita odotella useita viikkoja, joskus jopa kuukausia, ja nyt rekisteröinti kesti KAKSI PÄIVÄÄ! Siis kun keskiviikkoaamuna laitoin pentujen tiedot Omakoirassa valmiiksi, olivat paperit jo perjantaina postilaatikossa! No, hyvä toki näin.
Sitten tulikin lauantai 30.6., pentujen 6-viikkoispäivä ja samalla odotettu isän tapaaminen! Pentujen isä Lucky oli nimittäin näyttelyreissulla Laukaassa, jossa se sitten veikin koko potin! Lucky oli siellä rotunsa paras ja sai viimeisen sertinsä saavuttaen Suomen Muotovalion tittelin ja sitten ilta huipentui siellä vielä ryhmäkilpailun kakkossijaan! ONNEA VIELÄ KERRAN LUCKYN PERHEELLE!
Näyttelyn jälkeen pentujen isä tuli sitten tervehtimään lapsiaan ja kevättalvista morsiantaan Nelliä, ja täytyy sanoa että lapset nyt eivät kovin ihmeesti isää kiinnostaneet mutta morsian oli kyllä edelleen mieleen. Ja taisi se tunne olla ihan molemminpuolinen!
(Lisää kuvia löytyy "TAPAHTUNUTTA 2012")
Siinä juotiin sitten vielä Luckyn valiokahvit ja otettiin valokuvia; kiitos käynnistä perhe Rissaselle! Komea on teidän Lucky-poikanne yhä edelleen, ja komistuu vaan kun ikää tulee lisää, niin uskon! <3
Ja tähän loppuun vielä pääkuvat pennuista 6 viikon ikäisinä:
POJAT
TYTÖT
